Huoparuusut – Felted roses

Sain Saksankurssini päätökseen ja halusin muistaa opettajia jollain itse tehdyllä pienellä lahjalla. Minulla oli valkoista ja sinistä esihuovutettua ohutta huopaa kotona.. kuinka sattuikaan että ne olivat juuri Suomen lipun värisiä! Sain tämän idean edellisenä päivänä, joten täytyi keksiä keino toteuttaa ruusut nopeasti ja mahdollisimman helposti.

---

My German class ended and I wanted to give my teachers something small and self-made. I had some pre-felted thin felt at home.. and they happened to be in the colors of a Finnish flag! I got this idea the previous day so I had to figure out a way to make these quickly and as simple as possible.

 

Kukkaosaa varten leikkasin palat sekä valkoisesta että sinisestä huovasta. Varresta tuli yksivärinen valkoinen. Ompelin kukka- ja varsiosan yhteen kevyesti ompelukoneella.

---

For the flower I cut pieces from both white and blue felt. I wanted the stem to be just white. I sewed parts for the flower and the stem together lightly with sewing machine.

Muotoilin huovan kukaksi ja kiinnitin kukan muotoonsa muutamalla pistolla. Sitten heitin ruusun pesukoneeseen huopumaan.

---

I formed the flower to its shape and secured it with a few hand sewn stiches. Then I threw them to a waschine maschine to get them felted.

Pesukoneesta tulon jälkeen laitoin varsiosan sisälle puutikun tukevoittamaan sitä huovutin vielä varsiosaa käsin saippuan kanssa. Onneksi olin pakannut Mäntysuopaa Suomesta muuttokuormaan.

---

After the washing maschine I inserted a wooden stick inside the stem and felted the stem a bit more by hands with soap. Fortunately I had packed Mäntysuopa (a Finnish soap made out of pine) in the moving truck.

Tällaisia niistä tuli --- This is how they turned out  

Tein myös pienet Suomen lipun näköiset kiitoskortit

---

I also made these little thank you -cards that looked like Finnish flags

Kiireestä huolimatta näistä tuli aika kivat

---

Despite that these were made in a hurry, I think they turned out quite nice

Sohvapöydän pelastus - Rescuing sofa table

Ikean Lack sohvapöytä oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Ajattelin että tässä ei ainakaan hyvä pilalle mene jos sitä kokeilisi vähän tuunata paremmaksi..

---

 Lack table from Ikea had seen it´s best days already.

I tought it could not get any worse if I try to upcycle it a bit..

Löysin rautakaupasta todella edullisia mosaiikkilaattoja, joten tämä tuunausprojekti ei ollut mikään kovin suuri investointi. Ei ainakaan harmita jos menee pilalle. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kiinnitän laattoja yhtään mihinkään. Myyjä neuvoi kiinnittämään laatat silikonilla pöydän pintaan. Materiaalit maksoivat yhteensä noin 23€.
---
I found cheap mosaik tiles from a hardware store, so this project was not a big investment. Therefore I would not mind so much, if it diesn´t work. This was my first time, when I am putting tiles anywhere. The salesperson advised me to attach the tiles with silicon. The materials costed around 23€ altogether.

Kuinka ollakaan kaapista löytyi vanhan jo poisheitetyn tehosekoittimen vispiläosa, jonka sai kiinnitettyä porakoneeseen laastin sekoittamista varten
---
I found old parts of a mixer and I could attach them to our drill for mixing the plaster for covering the seams.

Mallailin palat pöydän päälle ja leikkasin ylimääräiset pois. Levitin silikonia aina yhden laatan verran pöytään ja liimasin laatat yksi kerrallaan paikoilleen, koska silikoni alkoi kuivaa aika nopeasti
---
I spreaded the tiles to the table and cut the extra parts off. I spreaded silicon for one piece of tiles at once and attached them, because the silicon started to dry quite fast.

Sivupalatkin asettui aika kivasti. Annoin silikonin kuivua yön yli ennen saumaamista.
---
Aso the sideparts placed quite nicely. I let the silicon dry overnight.

Seuraavana päivänä saumaamaan
--
Next day I did the seaming

Siinä se nyt on valmiina!
--
And here is the result!

Lopputuloksesta tuli sellainen kun olin toivonutkin.

Ei se ihan täydellinen ole, mtta yllättävän siisti siitä tuli näin ensikertalaiselta.
---
It turned out as I imagined or hoped.
It´s not perfect, but surprisingly neat, considering that this was the first time for me

60-vuotiskortti

Tämän 60-vuotissyntymäpäiväkortin tein naispuoliselle työkaverille/ystävälle,

joka rakastaa vihreää väriä ja luontoa, kukkia, kasveja…

Kortin koko on noin A5. Vihreä kartonki on päällystetty valkoisella Sizoflor-verkolla. Kortin reunoihin liimasin kankaista koristenauhaa. Kukat ovat paperinarua, kimppu ostettu valmiina heinineen päivineen, mutta irrotin kukat kimpusta ja asettelin ne korttiin jonomaisesti. Kimppu on liimattu korttiin kuumaliimalla, että varmasti pysyy. Kimpun päälle on lopuksi kiedottu kullanväristä enkelinkiharaa juhlavuutta antamaan. Teksti on valmis ääriviivatarra.

Valmistujaiskortti

Ystävä pyysi minua tekemään tyttärelleen valmistujaiskortin “mittatilaustyönä”, kun ei ollut löytänyt mieleistään korttia kaupasta. Tytär suoritti kaksoistutkinnon, eli valmistui samaan aikaan sekä ylioppilaaksi että pukuompelijaksi. Innostuin aiheesta kovasti, varsinkin kun olen itsekin ompelija niin sain ihan erityistä inspiraatiota korttia varten. Kortista oli tarkoitus tulla sellainen, että se kuvastaisi valmistujaisten aihetta.

Tällainen siitä sitten tuli:



Ompelijan kuva on netistä löydetty Clip art-kuva, joka on tulostettu valkoiselle kuultopaperille ja sitten liimattu reunoista vaaleanpunaiseen korttipohjaan. Ruusukehys on koottu ääriviivatarroista. Ylioppilaslakin sain valmistuneen äidiltä, se oli jostain valmiskortista otettu talteen. Paperinarukukat löysin omista arkartelutarvikevarastoistani.

Erilainen Isänpäivä

Viikkoa ennen isänpäivää saimme kuulla suru-uutisen: avomieheni isä oli nukkunut pois.

Tarjouduin tekemään kutsukortit hautajaisiin, jotta voisin olla edes jotenkin avuksi hautajaisjärjestelyissä..

Isänpäivänä ajelimme oman isäni luo kylään ja sainkin käytettyä kahden tunnin ajomatkan hyödyksi kutsukortteja askarrellen. Yllättävän hyvin sujui ääriviivatarrojen liimailu automatkan aikana, ei ollut kovin kuoppaista tietä onneksi! Pitkät, kapeat pinsetit ovat kaikkein paras apuväline ääriviivatarrojen irroittamisessa ja kiinnittämisessä, vinkkinä vaan jos ei ole niitä koskaan käsitellyt.

Kaikki tarvikkeet kutsuihin löysin Sinellistä: ääriviivatarrat, A6 korttipohjat helmiäiskartongista sekä sisäsivun kuultopaperi.

"Työpisteeni" oli sylissäni pelkääjän paikalla...

Tältä näytti kutsun kansi valmiina.

Joku neljästä kissaepäillystä on ehtinyt mutustaa tämän kortin oikeaa reunaa.

Syyllistä ei tavoitettu.

Kortin sisäpuolelle tein kuultopaperista erillisen sisäsivun, johon halusin saada tekstin lisäksi jonkun kuvan, joka tekisi kutsukortista vähemmän virallisen ja toisi siihen enemmän lämminhenkistä tunnelmaa. Löysinkin aiheeseen sopivan kivan valokuvan, jossa appiukko syöttää hevosta. Tämän osuvampaa kuvaa hänestä ei olisikaan voinut löytyä. Hän oli henkeen ja vereen hevosmies ja eläinten ystävä.

Muokkasin kuvaa hieman, rajasin ylimääräisiä reunoja pois, häivytin ja pehmensin kuvan reunoja ja muutin kuvan mustavalkoiseksi. Kuva tulostui kuultopaperille upeasti vanhanaikaisen näköiseksi ja se näkyy molemmin puolin kuultopaperia katsottaessa.

Kutsukorttien lisäksi tein vielä hautajaisiin kirkossa jaettavan ohjelmalehtisen, josta näkyy hautajaisten kulku sekä laulettavien virsien sanat. Avopin toivomuksesta etsin lehtistä varten jotain muuta kuin valkoista kopiopaperia. Löysinkin kauniin sinisävyisen paperin. Lehtisen etusivulle tuli koristukseksi kehykset sekä risti ja lintuja. Muuten lehtinen oli hyvin pelkistetty, mutta jo etusivun pienillä koristelulla ja väripaperilla sai jo vähän kivemman ilmeen aikaiseksi. Hautajaisohjelmalehtisen koko on A5.

Hautajaisohjelman etusivu

Hautajaisohjelman sisäsivut

Hautajaisohjelman takasivu

Sain valtavan paljon kiitosta kauniista kutsukortista.

Oli todella mukavaa kuulla niin kovasti kehuja ja mikä tärkeintä,

myös lähimmät omaiset olivat erittäin tyytyväisiä lopputulokseen.

Kyllä tällainen aina mieltä lämmittää.

---

Kuolinilmoitukseen oli löytynyt todella kaunis ja osuva värssy, jonka haluan teillekin jakaa:

Vaiti seisoo Taavetinmäen pihapuut

ikävöivät hevoshaat.

Kaipaa tuttu tallipolku

rakkaan jalan astuntaa.

Me katselemme jälkiä kättesi töiden

Kiittäen, muistaen, ikävöiden

---

Valaisin lyhdystä

Löysin tuollaiset upeat kynttilälyhdyt, joiden yläosa on avonainen. Noistahan saisi varmaan upeat valaisimet, ajattelin.. ja tuumasta toimeen. Ostin lyhtyjen sisälle ne sellaiset johdot, joihin saa suoraan lampun kiinni (en tiedä virallista nimeä) ja pujotin johdot yläkautta lyhdyn sisälle. Naulasin pari pientä naulaa lyhdyn yläosaan kahdelle puolelle ja viritin niiden väliin rautalankaa, jonka avulla kiinnitin johdon pysymään oikealle paikalleen keskelle lyhtyä. Valaisimet tulivat korkean kirjahyllyn päälle, joista ne antavat kivasti epäsuoraa, mutta yllättävän kirkasta valoa olohuoneeseen. Saa laitettua sellaista tunnelmavalaistusta, jota kirkkaampaa valoa ei tarvitse esimerkiksi jos katselee telkkua iltahämärässä. Valaisimet heijastavat myös hauskat varjot kattoon!

Suruadressi

Astetta ikävämpi askartelutehtävä tuli eteeni kun tätini nukkui pois emmekä päässeet hautajaisiin. Halusin kunnioittaa hänen muistoaan tekemällä adressin itse.

Tekeminen tuntui raskaalta, koska muistot tädistäni tulvivat mieleeni eikä kyyneliltä vältytty. Toisaalta teki varmaan hyvää antaa hetki muistoille ja ajatukselle, että häntä ei enää ole, vaikka sitä ei oikein osannut vieläkään todeksi uskoa..

Adressin tekemisessä käytin kartonkia, Sizoflor-verkkoa, satiininauhaa, kohokuvioitua tapettinauhaa, käsinvirkattua pitsinauhaa sekä tekokukkia ja askartelumaalia.

Kahvimitan koti

Joskus asioihin löytyy yllättäin hyvinkin helppo ratkaisu. Niinkuin esimerkiksi kahvimitan säilytykseen. Täyteen purkkiin se ei oikein mahdu ja jos sen jättää purkin päälle niin usein lentää lattialle aamulla unisena kahvipurkkia kaapista ottaessa. Näin jossain messuilla myytävänä kahvimitan, johon oli upotettu magneetti. Niinpä tuunasin kotona oman kahvimittani..

Löysin kaapistani jopa sellaista magneettia, jossa oli toisella puolella valmis tarrapinta.

Tämän helpompaa ei tuunaus voi enää olla ;)

Ja sitten lusikka säilytyspurkin kylkeen, tadaa!

Tämä toimii tietenkin vain metallisissa säilytyspurkeissa,

mutta on kyllä osoittautunut tosi käteväksi

Neulotut & huovutetut tulppaanit

Halusin tehdä jotain itse lahjaksi 101-vuotta täyttävälle mummolleni. Mielessäni pyöri jonkinnäköinen kukkakimppu.. Kehittelin aiemmin tekemäni kaulaliinan ja pipon ohjeesta tulppaanin ohjeen. Tein yhden koekappaleen ja siitähän tulikin juuri sellainen kuin ajattelin.

Aloitin neulomisen samanlailla kuin kaulaliinassa ja samalla silmukkamäärällä. Kun olin neulonut mielestäni tarpeeksi korkean kappaleen, vedin langan neulalla silmukoiden läpi:

Ja kiristin langan, jolloin kappale meni keskeltä suppuun:

Seuraavaksi neuloin kappaleen lyhyet päät yhteen, jolloin kappaleesta tuli ympyrän muotoinen:

Kappale alkoikin jo näyttää kukalta:

Poimin viisi silmukkaa kiristetyn “kukan” alaosasta:

Näillä silmukoilla neuloin “putkiloa” varreksi, eli ainaoikeaa kääntämättä työtä välillä:

Neuloin kukkia yhteensä kuusi kappaletta ja sitten huovutin ne pesukoneessa 40 asteessa.

Mukavasti huopuu tuo Puro-lanka. Vasemmalla ennen pesua, oikealla pesun jälkeen:

Kiedoin varren ympärille rautalankaa niitä tukevoittamaan. Kukan sisälle ompelin puuhelmiä. Kätköistäni löytyi vielä pieni pala esihuovutettua vihreää huopaa, jonka ostin Huutonetistä hiljattain tietämättä vielä tästä projektista. Huovasta sain leikattua neljä lehteä:

Satuin vielä löytämään Fida lähetystorilta täydellisen korin kimppua varten! Ja maksoi huimat 1,50 euroa. Korin kahvaan liimasin vielä koristeeksi Huutonetistä ostamani käsinvirkatun pitsinauhan joka oli kuin tehty tätä varten:

Kimpun alle löytyi vielä kätköistäni koristeeksi lilaa ruohokoristetta:

Viiru vielä tarkisti että kaikki on kunnossa

Näitä kukkasia ei tarvitse mummon kastella!