Ikuisuusprojektin päätös

Aloitin neulomaan tätä boleroa varmaan ainakin 2 vuotta sitten. Ajattelin, että tässä on mulle tarpeeksi helppo ja nopeasti valmistuva neuletyö, jonka jaksan varmasti tehdä samantien alusta loppuun. En tiedä miksi kiinnostus herpaantui, mutta neule on odottanut tekijäänsä olohuoneen pöydän alla tosiaan jo useamman vuoden…

Nyt päätin että teen sen loppuun. Ja tein.

Ohje on muistaakseni Novita lehdestä, mutta en enää muista lehden numeroa tai edes vuotta. Bolero neulotaan yhdestä kappaleesta ja lopuksi ommellaan vaan hiha-sivusaumat yhteen. Eteen tulee yksi nappi. Kappaleesta tulee siis tämännäköinen:

Lanka on taas kerran Novitan Puroa, väri on nimeltään Pakkasyö, taitaa olla jo poistunut valikoimista..

Aivan ihanahan tästä tuli ja mukavan lämmin. Saapas nähdä tuleeko pidettyä. Mutta suurin mielihyvä tuli siitä kun sain keskeneräisen työn valmiiksi. Mä en siis olekaan ihan toivoton tapaus. Mietin jopa, että kaivelisin kaapista kaikki muutkin keskeneräiset työt esille ja tekisin ne loppuun. Jaa-a..katsotaan..

Lintuja kotiini

Jostain syystä olen nykyään ihastunut lintuaiheisiin sisustusjuttuihin. Löysin hauskaa kangasta (yllätysyllätys Ikeasta) josta ompelin paneeliverhot sekä olkkariin että keittiöön. Olkkariin mietin vielä verhokappaa.. en ole varma laitanko mitään, mutta tuo yläosan ikkuna on vaan jotenkin ruma..

Verhossa on kivasti samoja värejä kuin olkkarissa jo ennestään.

Keittiöön valitsin verhosta ne palat, joissa oli punaisia lintuja. Saavat sitten kaverin Chilli-kodinkoneista Pitäisi vielä ostaa verhoihin painot alareunaan että laskeutuvat nätimmin..

Los Angelesin matkalta löysin upean lintuaiheisen koristekaakelin. Ostaessani en vielä tiennyt minne sen ripustan, mutta kun tulin kotiin niin tajusin: keittiöön tietenkin! Kaakeli sai paikkansa oikeanpuoleisen verhon vierestä. Kaakeli on vaan niin kaunis!

Ikeasta löytyi myös lintuaiheiset lautasliinat sekä lintutarjotin, jonka laitoin kissoille ruokailualustaksi.Kyllä nyt kissoillekin maistuu nappulat paremmin ;) Kissojen kupit ovat myös Ikeasta. Tuon iiihanan Sagaformin hedelmäkulhon olen saanut joskus vanhemmiltani joululahjaksi.

Makkari uusiksi

Ensin piti hommata uudet patjat… sitten mietittiin että pitäiskö uusia sänkykin… ja lopultahan siinä kävi niin, että koko makkari sai uuden ilmeen...

Sänky löytyi Askosta ja uudet yöpöydät Ikeasta. Verho muutti makkariin olohuoneesta. Päiväpeitto on vanha mutta sopii uuteenkin tyyliin. Huivi tarttui mukaan Hong Kongin reissulta. Koristetyynyt olen ostanut olkkarin sohvalle, mutta nyt nekin saivat muuttaa makuuhuoneeseen.
Kuva vanhasta sisustuksesta löytyy täältä

Seinälle ripustin Hong kongin reissulta löytämäni huivin, johon ompelin yläreunaan kujan tankoa varten. Mietin kauan mitä huivilla tekisin, nyt huivin kuva pääsee oikeuksiinsa. Huivin oikeassa reunassa roikkuvan meksikolaishatun ostin matkamuistoksi Los Angelesista.

Haaveilin, että kissa ottaisi nukkumapaikakseen yöpöydän laatikon, laitoin sinne keinokarvaa-alusenkin, mutta eihän kissa ikinä sinne asetu mihin toivoisit Tämän kuvan sain lavastettua kissanmintun avulla

Ostettiin makkariin myös kolme matalaa kaappia Ikeasta. Ne ovat tuollaisia pelkistettyjä ja sopivat hyvin yhteen yöpöytien kanssa. Seinällä valokuvasta teetetty canvastaulu kissoistamme.

Matalan kaapin sisälle kehittelin koruille säilytystilan, mietin kauan miten saisin ne siististi ja järkevästi esille. Löysin kaupasta tiskirätille tarkoitetun metallisen pidikkeen, joka laitetaan oven sisäpuolelle roikkumaan oven yläreunasta. Ihan loistava korvakoruja varten! Lisäksi ostin liimattavia koukkuja, joihin sain kaulakorut roikkumaan. Vihdoinkin saan ne järjestykseen. Tiskirättitelineen maalasin spraymaalilla valkoiseksi, koska se oli alunperin hopeanvärinen.

Hyllyn päällä pidän muutamaa  matkamuistoa: patsas Singaporesta, sen pitäisi tuoda omistajalleen rahaa mutta eipä ole näkynyt , puukissa Düsseldorfista ja puinen rasia on mieheni työmatkatuliainen Intiasta. Suolakidelamppu on joululahja miehen vanhemmilta, se luo makuuhuoneeseen upean oranssin tunnelmavalaistuksen

Aamupalaseuraa…

Kissoilla on omat rutiininsa niinkuin meillä ihmisilläkin. Viiru tulee joka aamu kärkkymään makupaloja kun syön aamupalaa. Yleensä se on jo pöydän alla tuolilla odottamassa ennenkuin istahdan pöytään. Herkuksi sille käy pieni nokare margariinia tai kinkusta palanen. Maksamakkara on sen erityistä herkkua

Rupesin taas uudestaan tekemään Smoothieita, pienen tauon jälkeen. Niistä saa tosi helpolla raikkaan ja täyttävän aamupalan, jolla jaksaa pitkään. Samalla yritän taas vähän saada painoa pudotettua (ikuisuusprojekti). Tänä aamuna, viikonlopun kunniaksi otin myös muutaman palan Lidlin herkullista myslileipää!

Tämä on kai oikeammin nektaria, kun siihen ei tullut jogurttia, maitoa tai muuta hedelmien/vihannesten lisäksi. Kylläpäs maistui hyvältä!

Ystävälle

RAKAS YSTÄVÄ SINÄ OLET MINULLE TÄRKEÄ!

Monet tuntuvat pitävän ystävänpäivää teennäisenä ja kaupallisena. Eikös se ole jokaisen omassa harkinnassa kuinka kaupallisen siitä tekee. Jos annetaan ystävien tietää kuinka tärkeitä he ovat niin ei kai siinä mitään pahaa ole..?

Olen yleensä lähettänyt ystävänpäiväkortin muutamalle läheisimmälle ystävälle, mutta tänä vuonna asia meni jotenkin ohi, vaikka töissä olen häärännyt ystävänpäivätavaroiden kanssa ja kävimme juuri amerikassa, jossa teema oli esillä joka puolella.. Tästä huolimatta ystävänpäivä pääsi yllättämään Sannan, kuten talvi suomessa aina autoilijat!

Jos oikein kovasti yrittää niin tuosta kissojen asennosta voi kuvitella sydämenmuotoisen.
Menköön tämä nyt myöhästyneestä ystävänpäiväkortista kaikille ihanille ystävilleni!


Ystävänpäivää edellisenä iltana innostuin leipomaan työkavereille muffinsit, ei niistä kauniita tullut, mutta ajatushan on se tärkein Suklaamuffinsit tein mokkapalapohjan ohjeella ja kuorrutuksen tein mansikanmakuisella tomusokerilla + koristeeksi marmeladisydän.

Kotona taas

Talviloma on taas kerran lusittu, jälleen yksi ikimuistoinen matka tehty ja kotiin palattu ehjin nahoin monta muistoa rikkaampana.
Kissat olivat hoidossa avomieheni kotona, emmekä päässeet hakemaan niitä kotiin kun vasta viikko reissusta paluun jälkeen.
Kova ikävä oli ilmeisesti niilläkin ollut (meistä puhumattakaan) kun kotiinpäästyämme Viiru on seurannut meitä molempia kuin hai laivaa ja änkee syliin aina tilaisuuden tullen.



Tikru taas nauttii stressivapaammasta ympäristöstä, kun kämppiksenä on kolmen kissan sijaan vain yksi. Onkohan tuo nukkunut siellä yhtään? Nyt uni ainakin maistuu ;)