Valmistujaiskortti

Ystävä pyysi minua tekemään tyttärelleen valmistujaiskortin “mittatilaustyönä”, kun ei ollut löytänyt mieleistään korttia kaupasta. Tytär suoritti kaksoistutkinnon, eli valmistui samaan aikaan sekä ylioppilaaksi että pukuompelijaksi. Innostuin aiheesta kovasti, varsinkin kun olen itsekin ompelija niin sain ihan erityistä inspiraatiota korttia varten. Kortista oli tarkoitus tulla sellainen, että se kuvastaisi valmistujaisten aihetta.

Tällainen siitä sitten tuli:



Ompelijan kuva on netistä löydetty Clip art-kuva, joka on tulostettu valkoiselle kuultopaperille ja sitten liimattu reunoista vaaleanpunaiseen korttipohjaan. Ruusukehys on koottu ääriviivatarroista. Ylioppilaslakin sain valmistuneen äidiltä, se oli jostain valmiskortista otettu talteen. Paperinarukukat löysin omista arkartelutarvikevarastoistani.

Erilainen Isänpäivä

Viikkoa ennen isänpäivää saimme kuulla suru-uutisen: avomieheni isä oli nukkunut pois.

Tarjouduin tekemään kutsukortit hautajaisiin, jotta voisin olla edes jotenkin avuksi hautajaisjärjestelyissä..

Isänpäivänä ajelimme oman isäni luo kylään ja sainkin käytettyä kahden tunnin ajomatkan hyödyksi kutsukortteja askarrellen. Yllättävän hyvin sujui ääriviivatarrojen liimailu automatkan aikana, ei ollut kovin kuoppaista tietä onneksi! Pitkät, kapeat pinsetit ovat kaikkein paras apuväline ääriviivatarrojen irroittamisessa ja kiinnittämisessä, vinkkinä vaan jos ei ole niitä koskaan käsitellyt.

Kaikki tarvikkeet kutsuihin löysin Sinellistä: ääriviivatarrat, A6 korttipohjat helmiäiskartongista sekä sisäsivun kuultopaperi.

"Työpisteeni" oli sylissäni pelkääjän paikalla...

Tältä näytti kutsun kansi valmiina.

Joku neljästä kissaepäillystä on ehtinyt mutustaa tämän kortin oikeaa reunaa.

Syyllistä ei tavoitettu.

Kortin sisäpuolelle tein kuultopaperista erillisen sisäsivun, johon halusin saada tekstin lisäksi jonkun kuvan, joka tekisi kutsukortista vähemmän virallisen ja toisi siihen enemmän lämminhenkistä tunnelmaa. Löysinkin aiheeseen sopivan kivan valokuvan, jossa appiukko syöttää hevosta. Tämän osuvampaa kuvaa hänestä ei olisikaan voinut löytyä. Hän oli henkeen ja vereen hevosmies ja eläinten ystävä.

Muokkasin kuvaa hieman, rajasin ylimääräisiä reunoja pois, häivytin ja pehmensin kuvan reunoja ja muutin kuvan mustavalkoiseksi. Kuva tulostui kuultopaperille upeasti vanhanaikaisen näköiseksi ja se näkyy molemmin puolin kuultopaperia katsottaessa.

Kutsukorttien lisäksi tein vielä hautajaisiin kirkossa jaettavan ohjelmalehtisen, josta näkyy hautajaisten kulku sekä laulettavien virsien sanat. Avopin toivomuksesta etsin lehtistä varten jotain muuta kuin valkoista kopiopaperia. Löysinkin kauniin sinisävyisen paperin. Lehtisen etusivulle tuli koristukseksi kehykset sekä risti ja lintuja. Muuten lehtinen oli hyvin pelkistetty, mutta jo etusivun pienillä koristelulla ja väripaperilla sai jo vähän kivemman ilmeen aikaiseksi. Hautajaisohjelmalehtisen koko on A5.

Hautajaisohjelman etusivu

Hautajaisohjelman sisäsivut

Hautajaisohjelman takasivu

Sain valtavan paljon kiitosta kauniista kutsukortista.

Oli todella mukavaa kuulla niin kovasti kehuja ja mikä tärkeintä,

myös lähimmät omaiset olivat erittäin tyytyväisiä lopputulokseen.

Kyllä tällainen aina mieltä lämmittää.

---

Kuolinilmoitukseen oli löytynyt todella kaunis ja osuva värssy, jonka haluan teillekin jakaa:

Vaiti seisoo Taavetinmäen pihapuut

ikävöivät hevoshaat.

Kaipaa tuttu tallipolku

rakkaan jalan astuntaa.

Me katselemme jälkiä kättesi töiden

Kiittäen, muistaen, ikävöiden

---

Jaguaarin valaistuminen

Meksikon reissulta, Chichen Ichan pyramidialueelta matkamuistoksi vuonna 2007 hankittu puusta veistetty jaguaarin pää pääsi vihdoin ansaitsemaansa loistoon. Eteiskäytävän seinällä roikkunut koristepää toimii nyt myös tunnelmavalaisimena. Pään sisältä loistava valo luo upeat varjot käytävän seinälle.

Liimasin kuumaliimalla pään sisälle paristoilla toimivan, muutaman euron maksaneen led-valaisimen, jonka saa päälle painamalla sormella valon päältä. 

Laitanpa tähän muutaman kuvan vielä itse reissusta. Chichen Ichan alueella olevat jaguaariveistokset kuvastavat sotureita, jotka olivat vastuussa jumaluhrien hankkimisesta.  Jaguaarisoturit olivat armeijan raaimpia. He peittivät itsensä jaguaarin nahkasta ja jaguaarin päästä tehdyin “haarniskoin”.  Jaguaarin päitä näkyi todella paljon, kiviveistoksina rakennuksin yhteydessä.

Toinen toistaan upeampia puusta käsin veistettyjä hahmoja

ja muita käsitöitä oli myynnissä alueella

Mahtava ja asiantunteva oppaamme kertoi eläväisesti tarinoita ja historiaa

Meksiko oli jotain aivan ainutlaatuista muihin matkakohteisiimme verrattuna.

Tässä vielä muutama kuva Meridasta ja ympäristöstä

Veneretkellä katsomassa Flamingoja aidossa ympäristössä. Haju oli aivan kamala! Mutta näky upea!

Meridassa paikalliset upeissa kirjotuissa, värikkäissä kansallispuvuissaan esittivät kansantansseja torilla.

Suosittelen käymään!

Sekaisin

Tuli  noita kissojen touhuja katsellessa mieleen J. Karjalaisen vanha biis Sekaisin:

“Jotkut menee sekaisin rock´n roll musiikista, jotkut menee sekaisin alkoholista, hei beibi……..”

…menen sekaisin…DOMESTOKSESTA!…

… menen sekaisin… UUSISTA LAKANOISTA!…

On ne hassuja

Pätkästä pidempi ja toisinpäin

Oli yksi liian pitkä pusero ja yksi liian lyhyt hame

Paita poikki nips naps ja ylimääräinen osa hameen helman jatkeeksi.

Hameen saumakohtaan vielä vähän koristenauhaa ja siinä se.

Vasemmalla molemmat vaatekappaleet käsittelyn jälkeen,

oikealla hame toisen puseron kanssa, sattuikin olemaan ihan samat värit

Hippikukkakännypussukka

Nyt oli tarve saada kännykälle pussukka työmatkoja varten. Kävelen töihin ja kuuntelen musiikkia siinä matkalla mutta näin kesällä ei aina ole päällä sellaisia vaatteita jossa on taskut. En ehtinyt hirveästi asiaa funtsia, kun postiluukusta kolahti uusin Suuri Käsityö –lehti ja siinä sattuikin olemaan tuollainen kukkapannulapun ohje. Ajattelin kokeilla kuinka saisin ohjetta hyödyntämällä pussukan aikaiseksi. Langaksi valitsin liukuvärjätyn Novitan Puro Batik –langan , jota löytyi kotoa vajaa kerä. 

-Kuva on Suuri Käsityö -lehdestä-

Viikonlopun automatka Jyväskylään mieheni kotiin sujuikin mukavasti virkkauksen merkeissä. Pannulappu oli tehty neljästä palasesta, tein kaksi palaa pussukkaa varten:

Yhdistin palaset virkkaamalla ne kolmelta sivulta yhteen kiinteillä silmukoilla. Virkkasin vielä suuaukon avonaisiin reunoihin samanlaisen reunan jotta reunoista tulisi yhtenäisen näköiset. Sitten vielä hihnaksi ketjusilmukkalenkki, jonka vahvistin varmuuden vuoksi vielä toisella kerroksella kiinteitä silmukoita:

Tästähän tuli vielä hienompi kuin osasin kuvitella!

Verhosta revittyä

Löysin kangaskaupasta mahtavaa pinkkiä pitsistä verhokappaa ja siitäpä sainkin tylsän mustan hameen helmaan vähän  piristystä. Leveät pitsit on yleensä aika kalliita, mutta tämä maksoi 4,50/m, ei paha hinta ollenkaan kun pitsin korkeus on tuollaiset 30cm. Onhan tämä pitsi tukevampaa ja jämäkämpää kuin normipitsit, mutta osoittautuikin soveltuvan täydellisesti tähän projektiin.

Leikkasin alareunasta suikaleen pitsin kuvion mukaan,

tuollaisenaan olisi ollut liian leveä hameen helmaan:

Sitten kapealla siksakilla pitsi kiinni hameen helmaan seuraillen pitsin kuvioreunaa.

Siksakki estää myös pitsin purkautumista paremmin kuin suoraommel.

TYKKÄÄN! 

Hame sopii vanhan topin kanssa kivasti.

Tosin pitsiä jäi vielä.. joskos siitä jonkinlaista yläosaakin kehittelisi    

Oi ja juuri muistin että mullahan on tähän asuun täydelliset kengätkin!

Ostin nämä muistaakseni Berliinistä kenkäkaupan alelaarista vitosella! Ja toisin kuin lukuisia muita matkoilta kotiin raahaamani kenkiä, näitä voin jopa oikeasti pitääkin ;)

Pikkupikku Puro-matto

Hamstrasin joskus alennuskopasta tätä rakastamaani Novitan Puro lankaa kunnianhimoisena aikeenani tehdä siitä torkkuhuopa, mutta minulle tulikin suuritöisyyden tuska jo ennenkuin ehdin edes aloittaa koko projektia!

Ajattelin että virkkaan sen sijaan pyöreän maton, teen sitä niin kauan kun huvittaa ja sitten se saa luvan olla sopivan kokoinen. Tein kuvion omasta päästä, aloitin keskiosan kiinteillä silmukoilla ja jossain vaiheessa aloin tekemään kerroksia niin, että tein kaksi kerrosta ketjusilmukkalenkkejä ja seuraavaan kerrokseen virkkasin pylväitä ketjusilmukkalenkkeihin, sitten taas kaksi kerrosta ketjusilmukkalenkkejä jne. Lisäilin silmukoita fiilispohjalta työn suurentuessa.

Lisäilinkin silmukoita sitten vähän liikaa, joten kappaleen reunoista tuli aaltoilevat, mutta villaa saa onneksi silitysraudalla höyryttämällä supistettua aika tavalla.

Sitten vaan valmiiksi virkattu matto pesukoneeseen 40 asteen pesuun huovuttumaan. Lopuksi hurrrrjasti höyrytystä että reunat oikenee.. onneksi omistan huippuhyvän höyrysilityskeskuksen, josta osan sain aikoinaan.. ööööh 13 vuotta sitten (!?!) valmistujaislahjaksi perheeltäni ja sukulaisiltani. Hyvin on toiminut ja ollut todella ahkerassa käytössä!

Matto kutistui aikalailla pesussa. En muistanut mitata mattoa ennen pesua enkä edes ottaa kuvaa siitä ennen huovutusta.. Mutta mattoon meni lankaa 450g eli 9 kerää ja lopullinen maton halkaisija on 70cm.

Maton pintaan tuli hauskasti kohokuviota

Ja Tikru on heti ihmettelemässä kun villa haisee. Tämä kissa on nimittäin hulluna villan tuoksuun ja kanniskelee meille villasukkia aina silloin tällöin :D

Sain tästä kivan pikkumaton parvekkeen ovelle.

Ja parvekkeelle on tulossa lähiaikoina muutakin uudistusta, kunhan saan kaiken valmiiksi