Vihdoinkin..

.. joulukiireet töissä ja kotona alkavat olla niinsanotusti paketissa :)

Jouluaattoaamuna ajelemme rauhassa Nastolaan vanhempieni luo ja siitä sitten joulupäivänä eteenpäin mieheni kotiin Uuraisille. Ja kissat mukana tietty!

Aikamoinen työ on taas tullut tehtyä tämän yhden pidennetyn viikonlopun eteen. Töissä ensimmäiset jouluun liittyvät jutut alettiin tehdä muistaakseni joskus lokakuun lopulla.. Aikamoinen savotta, joka onneksi on taas hetkeksi aikaa ohi! Tammikuussa on taas aikaa ottaa hieman rauhallisemmin.. toivottavasti.

Nyt on takki aika tyhjä. On kyllä kivaa päästä valmiiseen pöytään, koska en tiedä millä energialla olisin taikonut meille jouluruoatkin vielä tässä kaiken kiireen keskellä. Hatunnosto niille kaikille työkavereilleni, jotka jaksavat vielä joulunalustyöhässäkän jälkeen laittaa kotonaan joulupöydän koreaksi. Meillä olisi varmaan syöty sormia ;)

Kiitokset menee siis molempien ahkerille äideille, vesi nousee jo kielelle heidän herkkujaan odotellessa!

Tänä(kin) vuonna joulukorttien teettäminen jäi vähän viime tippaan.. sitten viimeisenä mahdollisena päivänä napsin hätäpäissäni Viirusta kuvia istuttamani jouluasetelman kanssa. No, kyllähän niistä tuli ihan hyvää korttimatskua, mutta korttiin lopulta päätyi keskirivissä oikealla oleva kuva. Nämä kissakortit on jo muodostuneet monivuotiseksi perinteeksi, toivottavasti kortit ovat saajalleen yhtä mieluisia kuin antajillekin ;)

Toivotan ihanan rauhaisaa, kiireetöntä ja nautinnollista joulua kaikille!

Kynttelikön alta kuului kuorsausta..

Kissoilla on hauska tapa ottaa jokin tietty paikka lempinukkumapaikakseen, nukkua siinä viikkoja, joskus kuukausiakin ja sitten yhtäkkiä yllättäin vaihtaa se johonkin ihan muuhun.

Tikru on viime aikoina viihtynyt työhuoneemme lasisen työpöydän päällä kynttelikön vieressä. Se saattaa nukkua siellä tuntikausia ihan tolkku pois. Nukkumapaikan paljastaa vain kauas kantautuva kuorsaus ;D Paikan valintaan vaikuttaa varmaan se, että pöydän alla on patteri, joka mukavasti lämmittää pöydän lasipintaa.

Tai sitten se on vaan tykästynyt jouluvaloihin ;)

Pyhäinpäivän tuunaustauko

Tällaiset pyhät, jolloin kaikki kaupat on kiinni, ovat siitä mukavia, että usein tekemisen puutteessa alkaa touhuta jotain sellaista mitä yleensä ei tule tehtyä..

Ostin joskus Huutonetistä pitkävartiset fuksianväriset lateksi/ jokasäänsaappaat. Nepä ei tietenkään pohkeista sopineet (yllätysyllätys, aina sama juttu), joten päätin jo silloin ainakin lyhentää varsia ja ajatus kyti jostain muustakin tuunaamisesta.

Saappaat jäivät kesäksi kaappiin odottamaan sopivaa ideaa, kunnes löysin netin kirpparisivuilta  koristeellisen lilan vyön. Ja siitähän se ajatus sitten lähti: koristelen saappaiden varret jotenkin tuon vyön avulla.

Tänään aloin tuumasta toimeen: liimapyssy käteen ja hommiin! Itse olen lopputulokseen aika tyytyväinen.. tummanlilan värinen vyö rauhoittaa ärtsyn pinkkejä saappaita ja niistä tuli kivan erikoiset.

Varmaan monen mielestä ihan kamalat, mutta ne jotka minut tuntevat, tietää että noi on niiiin mun näköiset kengät :D Katsotaan nyt ovatko niin hyvät jalassa, että tulee pidettyä.. mun jalat on aika vaativat kenkien suhteen ja tulevat helposti kipeäksi vääränlaisista kengistä. Mutta laitetaan sitten kiertoon jos ei ole mulle hyvät :)

Tässä kengät alkuperäiskunnossa ennen tuunausta:

 

Ja tässä tuunauksen jälkeen:

Katkaisin saappaiden varret ensin sopivan pituisiksi, sitten ompelin tikkauksen varren yläreunan ympäri, jotta päällinen ja vuori kiinnittyvät toisiinsa sekä jottei vetoketjun vedin lähde irti yläreunasta, kun vetoketju vedetään kiinni. Saappaiden materiaali oli onneksi sen verran ohutta, että ompelukoneeni suostui melkein nikottelematta ompelemaan tikkauksen. Sitten leikkasin vyöstä sopivan pituiset palaset ja liimasin "nauhan" kuumaliimalla kenkiin kiinni. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin kuumaliima pitää koristenauhan varsinkin jos on hieman kosteampi sää.

Avomieheni osti digijärkkäriimme uuden putken, jonka suuren aukon ansiosta saa helpommin otettua "taidekuvia", eli tausta jää todella sumeaksi. Kokeilin uutta putkea kissojen kuvaamiseen. Aika kivoja kuvia sillä saa aikaiseksi tällainenkin, joka ei kameran säädöistä muuten juuri mitään ymmärrä :)

"In ancient times cats were worshipped as gods; and they have not forgotten this"  ~Terry Pratchett "Muinaisina aikoina kissoja palvottiin jumalina; kissat eivät ole tätä koskaan unohtaneet"

Parveke-eläin ja haaveilija

Rakkautta ensi silmäyksellä

Surffasin netissä etsien uusia pussilakanoita, kun törmäsin Jyskin nettisivuilla tähän värikkääseen Kolibri & kukka-aiheiseen ihanuuteen. Nämä on niiiiiin mahtavat, nämä oli pakko saada!

Yleensä maksan pussilakanasetistä korkeintaan 20 euroa, nämä oli TARJOUKSESSA 2kpl/75,00. Mutta nyt en miettinyt hetkeäkään ostaisinko vai enkö.

Ja tuosta Kolibrista tuli myös mieleen taannoinen lomareissumme: näin ensimmäistä kertaa elämässäni ihkaoikean Kolibrin, ihan luonnossa CocoCay saarella Karibialla. Voih, se oli niin pieni ja samalla niin vaikuttava näky. Jäi harmittamaan, kun en ollut tarpeeksi nopea silloin kameran kanssa. kolibri joi mettä hetken aikaa kukkasesta ihan nenämme edessä ja lensi sitten matkoihinsa.. ihana pikkuinen..

Viirukin taisi tykästyä uusiin lakanoihin ( Tai sitten käytti tilaisuuden hyväkseen, kun sänky oli kerrankin pedattu ) ;)


Vasemmanpuoleinen kuva Jyskin sivuilta, oikenpuoleinen by SannaMaria76

Ompeluhetki kera apulaisen

Innostuin vihdoin viimein vaihtamaan vetoketjun yhteen ystävältäni saamaani takkiin. Hän oli heittämässä sitä pois, joten "pelastin" sen parempaan talteen. Saan siitä hyvän takin talveksi työmatkalle. Kierrätys kunniaan!

Ompelutöissä minulla ei apulaisia yleensä puutu. Molempia kissoja ompelukseni vetävät magneetin lailla, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus ;) En raatsinut ajaa Viirua tällä kertaa pois, vaikka yleensä en anna niiden karvoittaa ompeluksiani. Oli vaan niin onnellinen tuossa.. nämä ovat kuitenkin niitä sisäkissan pieniä iloja :D

Pikku apulainen

Tyttö joka ei osannut sanoa EI

Olen tässä vuosien mittaan ommellut muutamalle tuttavalleni säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisten korjausompeluiden lisäksi myös erilaisia vaatteita alusta alkaen: toppeja, jakkuja, housuja jne. En oikeastaan ikinä ole vakavasti harkinnut ompelimon perustamista, vaikka designompelijaksi aikoinaan opiskelinkin. Ajattelin tässä vuosien varrella ompelutöitä tehdessäni, että hyvähän se on pitää ompelutaitoa yllä ja ommella toisillekin, että ei pääse taidot ruostumaan. Töiden ohella kuitenkin ompelu on aina tuntunut jotenkin ylimääräiseltä taakalta, josta en ole vaan osannut kieltäytyä. Monesti olen ompelutöitä palauttaessani päättänyt että tällä kertaa en ota mitään lisätöitä vastaan, mutta sitten kun "asiakkaalla" taas pää pursuaa uusi ideoita ja tarpeita, niin olen taas suostunut uuteen työhön.

Osasyynä jaksamattomuuteni on kiireinen työ. Työtaakka ja tehtävät ovat lisääntyneet vuosi vuodelta ja kaikenlaista lisätyötä aiheuttavaa kampanjaa tuntuu olevan harva se viikko. Rakastan työtäni, mutta nykyään kun henkilökunnan määrä kutistetaan minimiin, niin kyllä se rutistaa työntekijöistä kohtuuttomasti voimavaroja. Työn määrä kun ei ole mihinkään vähentynyt, päinvastoin.

Nyt päätin että lopetan ja tällä kertaa päätös pitää!

Palautin "asiakkaalleni" erään kankaan, josta piti kesän aikana tulla toppi ja housut.

Ilmoitin, että energiani ei riitä ompelutöihin enää.

Tänään vein kankaan ja helpotuksen tunne on sanoinkuvaamaton!

Olen vapaa tekemään vapaa-aikanani juuri sitä mitä haluan, mielessä ei kummittele enää tekemättömät ompelutyöt eikä minun tarvitse tuntea asiasta huonoa omatuntoa.

OLEN VAPAA!

Ihana yllätys ystävältä!

Eräs ystäväni, luettuaan Peikonlehtiaiheisesta sisustuksestani,

antoi minulle ihanan keltaisen ruukun, joka on kuvioitu peikonlehdillä.

Ruukku sai paikan makkarin seinältä.

Laitoin siihen Kultaköynnöksen, joka on vähän etsinytkin paikkaansa.

"One´s trash is another one´s treasure"

Kiitos Katri!

Taikauskoisiko?

Eilen  illalla juuri kun olimme päässeet nukkumaan, kuului olkkarista päin kamala pamahdus. Hyppäsin ylös sängystä ja olin aika varma, että kissat tiputtivat jotain lattialle - mutta ei (siis minun kullannuputhan eivät pudottele tavaroita, kuinkahan moinen nyt ensimmäisenä tuli mieleen??)
Seinältä oli pudonnut lattialle Miamin reissulta ostamamme matkamuistolautanen ja hajosi tuhannen päreiksi tietenkin.

Mitä tästä nyt pitäisi päätellä: lautasia on reilut parikymmentä ja JUURI MIAMIN lautanen putosi.

Tulkinta 1: Oliko tämä joku enne?  Olemme nimittäin lähdössä syyskuussa Miamiin ja Karibian risteilylle. Yritetäänkö tässä nyt kertoa meille jotakin ettei kannattaisi lähteä?!

Tulkinta 2: Lautasen oli määrä pudota, koska Miamissa meitä odottaa vielä hienompi lautanen ja kaksi lautasta samasta kohteesta olisi typerää..

Tulkinta 3: Tuli ostettua vaan paskaa pikaliimaa, jolla koukku oli kiinni lautasessa.

Makes you wonder, doesn´t it??

Sisustuslöytö!

Kyllä joskus voi ihminen tulla pienistä asioista onnelliseksi!

Siitä lähtien kun Tampereen Lielahteen avattiin Kodinykkönen, olen melkein joka kerran siellä käydessäni kuolannut ohimennen pieniä, peikonlehden muotoisia tarrakiinnitteisiä peilejä.

Ihastuin vuosia sitten juurikin Kodinykkösessä ja Anttilassa myynnissä olleisiin Peikonlehti -kuvioisiin verhoihin, joita tulee aina uusissa ja ihanemmissa (sanotaanko se noin) väreissä.

Tällä hetkellä meillä on työhuoneessa, makuuhuoneessa ja keittiössä samaa kuosia olevat, mutta eri väriset Peikonlehti -verhot, koska tuo kuosi on vaan niin upea.

Noh, poikkesin taas tässä joku päivä Kodin ykkösessä enkä voinut uskoa silmiäni, kun huomasin, että kyseiset ihastelemani peilit olivat ALENNUKSESSA -70%. Maksoivat aiemmin 12,95/kpl, enkä raatsinut maksaa peileistä niin paljon, kun niitä olisi tarvinnut kuitenkin aika monta, että näyttäisi joltain seinällä. Mutta nyt maksoivat 3,89/kpl. Tätä tilaisuutta ei voinut ohittaa! Siispä ostin peilejä lopulta 7kpl (kävin hakemassa lisää kun ekalla kerralla otin vain 3kpl). Peilit sopii täydellisesti makkariin, kun siellä on enemmänkin tuota Peikonlehti aihetta ja tuollaista luonto -meininkiä.

Tervetuloa blogiini!

Muutaman ystäväni bloggailua seuraillen innostuin itsekin kokeilemaan. Tuntui mukavalta ajatukselta tallentaa elämäänsä päiväkirjanomaisesti ja päästä jakamaan vähän elämäänsä muillekin. Ehkäpä tämän avulla ystävillenikin valkenee minusta uusia puolia?